LÄHTÖTUNNELMAT

Heipsuli!

Huomenna tosiaan ois lähtö edessä. Tunnelmat on tosi sekavat ja epätodelliset. En jotenkin vieläkään osaa ajatella sitä, että mä oikeesti lähen huomenna. Sen takii en varmaan osaa myöskään yhtään jännittää. Ootan vaa niin innolla jo lähtöö mut samalla taas toivon, et mun ei tarviskaan lähtee, koska mul on nyt jo hirvee ikävä kaikkia. Kaikki asiat on just nyt niin hyvin täällä Suomessa, et olis vaan niin helppo jäädä. 

"Get comfortable with being outside your comfort zone. That's the only way to grow."

Läksiäisiä on vietetty kahteen kertaan. Mun kaverit oli järjestäny mulle ylläriläksiäiset :') ja sit toisel kerral oltiin tyttöporukalla meillä ja juoruttii koko seuraavan vuoden edestä. :D Oltiin myös mun koulukavereitten kaa leffassa ja sanoin suurimmalle osalle heipat jo perjantaina. Sit oon nähny myös mun sukulaisii ja mun rakkaita serkkuja tässä ennen lähtöö. Mulla on kyl ihanii ihmisii mun elämässä. Nyt sitä oikeesti oppii arvostamaan, kun tietää ettei nääkään vuoteen. 

Huomenna ois tarkotus vielä herkistellä kavereitten kaa ja sit puol neljän aikaan päivällä pitäis olla lentokentällä. Laukku on viel pakkaamatta, mutta en mä siitäkään osaa enää stressata. Kyllä sen ehtii vielä yön aikana pakata ;). Tuliaiset vie jo puolet mun matkalaukusta, joten en mä hirveesti tavaroita pysty ees mukaan ottamaan. Joutuu mennä sit shoppailee paikan päällä. ;)

Nauttikaa siitä, että saatte olla täällä  rakkaittenne kanssa! Vuoden päästä nähdään. <3

-Silja

KUULUMISIA

Huii! Aika menee niiiiin nopeesti varsinkin nyt, kun joulukin on tulossa. Enää reilu viikko<3

Noh, mutta asiaan. Marina tosiaan lähti pari viikkoa sitten. Outoa, kun ei olekaan enää ylisosiaalista ja iloista aussia vastassa ovella, kun tulee koulusta kotiin. Eikä ketään, jonka kanssa puhuisi enkkua ihan huomaamattaan. 

Mä oon tosi onnekas, kun sain olla osallisena Marinan vaihtovuodessa. Opin myös samalla monia hyödyllisiä juttuja koskien mun tulevaa vuotta. Sain kokea vaihtovuoden isäntäperheen näkökulmasta, joten mun on varmasti paljon helpompi ymmärtää, miltä mun omasta isäntäperheestä tuntuu, kun on aluksi joku täysin vieras henkilö omassa kodissaan. 

Niinhän siinä sitten kävi, että vuoden aikana Marinasta tuli perheenjäsen. Mun Aussie Sister. Onneksi nähdään vielä Marinan kanssa niin Ausseissa kuin Suomessakin, kun Marina tulee käymään. Tää kokemus oli yks antoisimmista mun elämässä. Suomestakin löytyi ihan uusia puolia, kun oppi katsomaan sitä hieman eri silmin. :D 

Sitten toiseen juttuun, josta mun piti kertoa. Meillä oli eilen vaihtari-infopäivä Helsingissä. Sinne tuli kaikki nyt talvella lähtevät vaihtarit ja siel käytiin läpi ihan kaikkea meijän vaihtarivuoteen liittyvää. Oli hassuu, kun ties melkeen kaikki nimeltä, vaikka ei oltu koskaan nähty. :D Kiitos meijän whatsup-ryhmän<3 Meil on kyllä ihan huikee porukka koossa. :)

Saatiin myös viimein tietää meijän lentotiedot. Meijän kone lähtee Helsinki-Vantaalta maanantaina 2.2 about viiden aikaan päivällä. Lennetään eka Lontooseen, sieltä Singaporee ja sieltä Sydneyyn. Onneks meijän mukaan lähtee Expolta meijän aussi-vastaava, joten selvitään (luultavasti) ilman eksymistä perille saakka. :D Nyt pitää mennä jatkamaan 27-sivusta viisumihakemusta... :D 

Hyvää joulun odotusta kaikille<3

PS. Tänään jäljellä 50 päivää!!

x Silja 

Kuvat We heart it

100 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

Hui! Tänään on se päivä, jota on kauan odotettu. Jokin siinä sadassa päivässä on vaan niin ihmeellistä. Enää ei ole montaa päivää, ja nekin menee ihan huimaa vauhtia. Muistan, kun oli vielä puol vuotta jäljellä ja aattelin, että vielä on niiiin pitkä aika siihen, kun pääsen Ausseihin. Ei ole enää.

Oon menossa tänään Almalle yöks ja aateltiin vähän juhlistaa tätä sataa päivää ruokabileiden merkeissä. :D Ihana ilta luvassa<3 

x Silja 

GET READY 1

Heipparallaa! Olin tänää tosiaan Exploriuksen järjestämässä valmennustilaisuudessa, joka käsitteli yleisesti vaihtovuotta ja hakupaketin tekoa. Eli joo, se oli mulle periaatteessa ihan turha, koska oon tehny jo hakupaketin. Haluttiin kuitenkin Alman kanssa mennä sinne, koska...noh, ollaan vaa nii yli-innokkaita. :D

Toi tilaisuus alko vasta kuudelta, joten sovittiin Alman kanssa, et käytäis ennen sitä syömässä jossain ja mentäis sit sinne valmennukseen yhessä. Lopulta me päädyttiinkin subiin ja sieltä sit jatkettiin matkaa Sotungin koululle, jossa toi valmennus oli. 

Meil oli Alman kaa iha superrrhauskaa ja tuntu, et oltais tunnettu jo tosi pitkää. Meil synkkas heti ja juttu senku luisti. :D Tuntuu muutenki, et muitten vaihtareiden kanssa on tosi helppo puhua, koska ollaan kaikki aika ulospäinsuuntautuneita. :D

Meitä Ausseihin lähtijöitä on nyt jo löytynyt yhteensä 10!! Ja tiietään et meitä on ainakin 13 lähdössä, mutta loppuja ei olla vielä tavoitettu mitään kautta. Ja vielä toinen kiva juttu on se, että kaks meistä on saanut jo isäntäperheet! :) Toivottavasti me loputkin saatais pian tietää. Ei jaksais enää tätä odotteluu. :D

Tällänen pikanen postaus tällä kertaa. :)

x Silja 

VAIHTARIHÖPINÖITÄ

Hakupaketin lähettämisen jälkeen luulin, että seuraava vaihtovuottani koskeva asia olisi isäntäperheen saaminen. Olin kuitenkin väärässä, sillä nyt on tapahtunut monia juttuja, jotka on  liittynyt vaihtovuoteen. :)

Heti kesäloman alussa nimittäin löysin vaihtarit.info -sivuston kautta toisen Australiaan Exploriuksen kautta samaan aikaan lähtevän tytön, Alman. Oli kiva päästä puhumaan jonkun kanssa, joka on täsmälleen samassa tilanteessa kun mä. Alma kirjottaa myös blogia. Alma ties myös yhden toisen tytön, joka on kanssa lähössä meiän kanssa. 

Me tehtiin heti yhteinen whatsup-ryhmä, jossa ollaan juteltu paljon kaikkee. Vähän ajan päästä tästä, löydettiin kaks vaihtaria lisää, eli nyt meitä on jo yhteensä viisi. Huikeeta!

Löysin myös viime viikolla Australian vaihto-oppilasjärjestön SCCE:n sivuilta jotain, mikä sai mut hyppämään kattoon. :D Nimittäin mun hakuprofiili oli ilmestynyt sinne! Siellä on paljon muitakin vaihtareita, ja tällä hetkellä meitä suomalaisia on lähdössä jopa 12!! :D

Tälleen musta siellä kirjoitetaan:

"Silja, 16 (oon kylläkin 17.. :D), comes from the Finnish countryside and she hopes to learn more about Australian culture on other side of the world and trying new sports. She is a friendly, positive-minded and cooperative girl with an eye on sport and a healthy lifestyle. She plays soccer, likes to jog and go zumba dancing. A fine skier and snowboarder, she also enjoys cooking, baking at home and playing on the piano."

Toivotaan, että joku mut sieltä valitsis pian! ;)

x Silja

Kuvat We heart it

HAKUPAKETTI

Kesäloma vetelee viimeisiään ja aika tuntuu lentävän hirmuista vauhtia! Mun kesäloma on ollut juuri sellainen kuin halusinkin sen olevan; mökkeilyä, löhöilyä, treenaamista, kavereiden kanssa hengailua jne. Kesäloma on ollut ihanaa aikaa, mutta kyllä kouluunkin on silti kiva palata. :)

Aattelin kertoo nyt vähän siitä, mitä kaikkea hakupaketti sisälsi ja hieman omia kokemuksia sen täyttämisestä.  Haastettaluhan mulla oli tosiaan jo viime syksynä ja sen jälkeen olikin pelkkää odottelua, kunnes oli aika ruveta täyttämään hakupakettia.

Joskus huhtikuun aikoihin sain sähköpostia, jossa oli hakupaketin teko-ohjeet sekä mun käyttäjätunnukset. Toi hakupakettihan siis täytettiin netissä ja sen piti olla kokonaan englanniks. Sen tekemiseen oli aikaa hieman yli kuukaus. 

Hakupaketissa oli tooosi monta eri lomaketta, jotka piti täyttää. Ensin oli ihan perustietoja, kuten henkilötiedot sekä vanhempien tietoja. Sen jälkeen piti kertoa hieman omista kiinnostuksenkohteista sekä koulusta ja harrastuksista jne. 

Hakupakettia varten piti myös saada opettajalta suositus. Mä pyysin mun enkun opettajaa, joka oli opettanut mua kahden kurssin ajan, täyttämään sen. Jouduin myös laittamaan seiskaluokalta asti (kyllä, seiskaluokalta asti) mun kaikki numerot sellaseen taulukkoon. Siinä oli hirvee homma. Eka piti kopioida ne numerot siihen taulukkoon Australian numeroiden (A, B, C) mukaan ja sen jälkeen vielä skannata kaikki todistukset mun hakupakettiin. Huhhu :D. Jotkut noist jutuist oli viel tosi sekavia, enkä tienny mitä niihin ois pitänyt laittaa, mut onneks Exploriukselta sai aina nopeasti vastauksen! :)

Toinen suositus piti saada lääkäriltä. Siinä kysyttiin tosi tarkasti kaikki terveydentilaan liittyvät jutut sekä mun piti myös liittää rokotuskortti siihen mukaan. Tota Australian matkaa varten jouduin ottaa kolmiosaisen hepatiittirokotteen. 

Noitten kaikkien lomakkeiden jälkeen oli vielä se vaikein osuus edessä; hakukirje sekä valokuvakollaasi. Niitten perusteella hostperhe valitsee mut niitten perheeseen, eli niihin yritin panostaa eniten. Myös mun vanhempien piti kirjottaa kirje mun tuleville hostvanhemmille.

Mun mielestä tärkeintä hakukirjeen teossa on se, että sä oot mahollisimman rehellinen ja kerrot omista mielenkiinnonkohteista sekä sulle tärkeistä asioista. Yleensä perheet valitseekin sut yhteisten mielenkiinnonkohteiden takia, joten niitä kannattaa korostaa.

Kuvakollaasiin sai laittaa maximissaan kymmenen kuvaa, jotka liitty mun elämään. Mulla oli mm. monta kuvaa mun kavereiden kanssa, kuva mun vanhemmista ja mun siskosta sekä kuva meijän talosta. Kuviin piti myös liittää lyhyet kuvatekstit mukaan. 

Lopuksi hakupakettiin laitettiin liittenä noi kaikki lomakkeet sun muut sekä vielä skannattuna allekirjoituksen kanssa mun ja mun vanhempien hyväksymät säännöt ja ehdot. Sen jälkeen hakupaketti oli valmiina matkaan. Toi oli muistaakseni silloin, kun kesäloma oli just alkanu. 

Hakupaketin teko oli kokonaisuudessaan tosi hauskaa puuhaa. Vaikka tehtävää oli paljon ja koeviikkokin painoi päälle, mä en jotenki ees stressannu sitä yhtään. Hakupaketin teko helpotti myös hieman tajuumaan sitä, että mä oon oikeesti lähdössä Ausseihin, vaikka emmä sitä kyllä vieläkään osaa oikein sisäistää. :D

Exploriukselta tuli noin viikko hakupaketin lähettämisen jälkeen sähköpostia, että mun hakupaketti oli tarkastettu ja lähetetty Australian vastaavalle järjestölle. Kysyin silloin, että millon isäntäperheen voisi saada aikaisintaan tietää, ja vastaukseksi sain, että milloin vain tästä tammikuuhun. Tässä sitä nyt sitten jänskätään, että minne päin Australiaa tämä tyttö lähtee! ;)

x Silja 

Kuvat We Heart It

VAIHTARIHAASTATTELU

Tuun tässä postauksessa kertomaan vaihtarihaastattelusta. Seuraavissa postauksissa tuun muutenkin kertomaan näistä vaihtariasioista enemmän. :)

Olen lähdössä siis Exploriuksen kautta Australiaan tammikuussa 2015. Exploriuksen valitsin sen vuoksi, että olen kuullut siitä vain pelkkää hyvää. Monissa vaihtariblogeissa, joita luen, suositeltiin Exploriusta.

Explorius on melko pieni yritys, joten siellä on aikaa huolehtia kaikkien vaihtareiden asioista. Explorius järjestää myös kolmen päivän Soft Landing Camp -aloitusleirin Syndeyssä ennen perheisiin menoa, mikä kuulosti kivalta.

kuva

Syksyllä, tämän jälkeen, Exploriukselta ilmoitettiin haastatteluaika. Olin aluksi todella peloissani haastattelusta, sillä yleensä jännitän paljon tällaisissa tilanteissa. Luin kuitenkin netistä entisten vaihtareiden kokemuksia haastattelusta, ja lähes jokainen sanoi, että se oli todella rento tapahtuma, eikä sitä kannata turhaan jännittää. Tämä auttoi hieman rentoutumaan.

Haastattelu pidettiin Exploriuksen toimistolla Helsingissä ja sinne sai tulla vanhemmat mukaan. Mun iskä olikin mun mukana. Mut haastatteli tosi mukava nainen. Jotenkin en osannut jännittää hänen seurassaan, sillä hän oli itsekin niin nuori.

Haastattelussa oli ensin osuus, jossa katsottiin yhdessä mun todistus läpi ja palautin lomakkeet, jotka mun oli pitänyt täyttää ennen haastattelua. Sen jälkeen seuras kahdenkeskinen haastattelu, jossa kyseltiin ensin suomeksi aikalailla kaikkea, mitä arvata saattoi. Haastattelua varten kannattaa jo valmiiksi miettiä joitakin vastauksia, kuten miksi haluat vaihtoon sekä miksi olisit hyvä vaihto-oppilas jne.

Suomenkielisen osuuden jälkeen, haastattelija alkoi kysellä englanniksi kysymyksiä. Tässä vaiheessa mä menin ihan lukkoon ja mun jännitys palas. Unohdin jotain ihan yksinkertasia sanoja ja must tuntu etten saanu oikeen mitään sanottua. Aattelin jo, että se siitä sitten. :D Selvisin kuitenkin tästä jotenkin ja seuraavaksi oli luvassa pieni kirjallinen englanninkielen koe. Sen läpäistyäni haastattelu oli ohi.

kuva

En malttanut olla kysymättä haastattelijalta haastattelun jälkeen, että pääsenkö mä lähtemään vaihtoon. Hän sanoi, että hänen puolestaan kyllä. Siinä vaiheessa hengähdin helpotuksesta. Enää täytyi vain odottaa Australiasta vahvistus, että saan paikan sieltä. Tosin olin ensimmäinen vaihtari lähdössä Australiaan tammikuussa 2015, joten oli hyvin todennäköistä, että saisin.

Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavalla viikolla sain sähköpostiini viestin, jossa luki, että minut on hyväksytty vaihto-oppilasohjelmaan. Sen jälkeen oli pelkkää hymyä koko tyttö! ;)

x Silja

MIKÄ SAI MINUT LÄHTEMÄÄN VAIHTOON?

Muistan, kuinka pienenä vannotin, että en halua lähteä kielikurssille ulkomaille saatikka vaihto-oppilaaksi. Vuosi tuntui niin pitkältä ajalta. En pystyisi olla niin kauan erossa perheestäni ja kavereistani. Tämän takia minulta onkin usein kysytty, mikä sai lopulta minun pääni kääntymään. Alta voitte lukea vastauksen.

Aloitin lukion viime syksynä uudella paikkakunnalla. Sain siellä paljon uusia ihania kavereita ja olin todella onnellinen.  Kuitenkin minusta tuntui, että jotain elämästäni puuttui. (hyi, kuulostipa kliseiseltä :D) Ainut ongelma oli vain, etten tiennyt mitä se jotain oli. Pian se kuitenkin valkeni minulle.

Alku syksystä Alexander Stubb tuli pitämään meille puheen siitä, kuinka tärkeitä kansainväliset suhteet ja eri kielten osaaaminen ovat. Hän kertoi omia kokemuksiaan kansainvälisyydestä ja ulkomailla olemisesta. Hän painotti sitä, että jos vain on mahdollisuus lähteä ulkomaille esim. vaihtoon, niin kannattaa mennä, eikä epäröidä. Hän kertoi omasta vaihto-oppilasvuodestaan ja siitä, miten paljon hyvää se toi hänen elämäänsä. Puhe teki minuun todella suuren vaikutuksen, ja silloin tajusin, että minäkin haluan lähteä vaihtoon.

Muistan, kuinka puheen jälkeen huojentuneena tokaisin kavereilleni, että haluan lähteä vaihtoon. Enkä sen jälkeen ole mieltäni muuttanut.

kuva

Kotiin päästyäni, mainitsin varovaisesti äidilleni vaihtoon lähtemisestä. Olin kuitenkin toiveikas, sillä vanhempani ovat aina sanoneet, että jos minä tai siskoni halutaan lähteä vaihtoon, he ovat valmiita sijoittamaan sellaisen rahasumman tulevaisuuttamme ajatellen. Siskoni tyytyi kuitenkin kielikurssiin.

Äitini otti vaihtoasian todella hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Huomasin kuitenkin, että hän ajatteli tämän olevan taas tällainen minulle tyypillinen päähänpisto. Hetken huuma, joka menisi pian ohi. Itse kuitenkin tiesin, että tämä päätös tulisi pitämään.

Kun äidillekin valkeni pikku hiljaa, että olin tällä kertaa tosissani, aloimme tutkailla eri vaihtojärjestöjä ja laitoimme alustavan hakemuksen AFS:lle syksystä 2014. Exploriuksesta olin kuullut myös pelkkää hyvää, mutta syksyn 2014 paikat olivat jo täyttyneet, joten se vaihtoehto täytyi unohtaa. Ainakin toistaiseksi. Soitin myös YFU:lle, mutta heiltäkin olivat jo paikat täyttyneet. Ainoa toivo oli enää siis AFS, sillä muiden järjestöjen kautta vanhempani eivät halunneet minun menevän.

Muistan, kuinka olin kouluni järjestämällä ihmissuhdetaitokurssilla, kun äitini lähetti minulle viestin. AFS:ltä oli tullut tieto, että paikkoja Australiaan ei enää ollut. Teki mieli itkeä. Vaikka ajatus vaihtoon lähtemisestä ei ollut ollut minulla kauaa, siitä oli tullut iso osa minua. Tajusin, kuinka paljon oikeasti sitä halusin. Ne pienet hetket, kun hieman epäröin vaihtoon lähtemistä, pyyhkiytyivät nyt pois mielestäni. Elämä tuntui heti paljon tylsemmältä, eikä minulla ollut enää sitä jotain, jota odottaa.

Hetken purettuani pettymystä äidilleni, hän lähetti minulle viestin. "Jos lähdetkin Australiaan 2015 tammikuussa ja haetaan paikkaa jo nyt?". Kuinka tämä ei ollut tullut mieleemme aikaisemmin. Taas teki mieli itkeä. Tällä kertaa onnesta.

Uskon kuitenkin, että tällä kaikella oli tarkoituksensa. Ilman vaihtovuoden "menettämistä" en olisi näin varma lähdöstäni kuin nyt olen. Tiedän nyt, että tätä minä oikeasti haluan, eikä mikään voi enää mieltäni muuttaa. :)

x Silja